Kenttäsairaala

Potilas on tullut päävamman vuoksi joukkosidontapaikalta jatkohoitoon kenttäsairaalaan, jossa odottaa jatkohoitoon pääsyä sotasairaalaan.

Kenttäsairaala on tilapäis-sairaala, joka sijaitsee usein sota-alueella, perustettu tyhjäksi jääneeseen kouluun, pappilaan, kansanopisto, parakkiin tai johonkin isoon rakennukseen . Ampumahaavat olivat yleisimpiä vammoja sotamiehillä. Hoitajat vaihtoivat siteet ja lotat hoitivat sairaalan yleisemmät askareet. Kenttäsairaalassa potilaat olivat sen aikaa, että heidät pystyttiin siirtämään sotasairaaloihin. Kenttäsairaalat ovat usein ylikuormitettuja koska hoitajia ja lääkäreitä on liian vähän suhteessa haavoittuneiden määrään, erityisesti hyökkäysten aikana.

Jo Hiitolassa, jonne sairaalamme aluksi asettui, olivat sodan jäljet kaikessa kauheudessaan nähtävissä. Heinäkuun helteessä olivat sekä sotilaiden että hevosten pöhöttyneet ruumiit tien varsilla korjaamatta. Usein oli nostettu kypärä kepin päähän merkiksi, että tähän on tie päättynyt. Haju oli sanoinkuvaamaton ja sankat kärpäsparvet vielä lisäsivät kuvottavaa oloa. Jos ei aikaisemmin ollut tullut miettineeksi kaiken katoavaisuutta, niin nyt se tuli shokkina vastaan.
Kenttäsairaala oli sijoitettu koululle. Haavoittuneita oli kaikkialla, sisällä, pihalla, ulkorakennuksissa. Oli hyökkäysvaiheen aika ja haavoittuneita tuotiin jatkuvasti lisää. Lotta tänne, lotta tuonne, kanna ruokaa, tiskaa, siivoa, puhdista haavoja, kanna ulosteita. Sitä oli kenttälotan työ etulinjan tuntumassa.

Tykkien jyske kuului taukoamatta, ammukset räjähtelivät, lentokoneet ulvoivat päämme päällä. Askeltakaan ei saanut ottaa syrjään polulta, mahdollisia miinoituksia ei oltu ehditty purkaa eikä seutua puhdistaa. Kenttäsairaalassa Kannaksella Laina Kitinoja, o.s. Koskinen, Ylistaro.