Kaarteen Sotamuseo esitys MUSEOTULKKI 5.3.21

Tervetuloa – Esittäytyminen – TARINAMME – taustamusiikki

AULA=TARINAMME 

TERVETULOA JA KETÄ ME OLEMME

TERVETULOA tänne Lohjalle Kaarteen yksityiseen sotamuseoon ja TeijArt mosaiikkigalleriaan. Olen Kalervo Kaarre ja vierelläni on vaimoni Teija Kaarre. Yksityinen sotamuseo tarkoittaa oman militaria-kokoelmani esillepanoa.

Toimimme oppainanne ja meillä on sotahistorian asiantuntijaoppaana Everstiluutnantti evp Juhani Hannuksela !

Vierailukohteeseen kohteeseen kuuluu neljä osaa: 1) Sotamuseo, 1.krs ja 2) Teijan mosiikkigalleria, 2.krs sekä 3) Ortodoksinen tsasouna ja sen takana 4) Teija taidepolku, missä on mosaiikkiteoksia sekä betonitöitä.

Olemme aiemmin olleet 38 vuotta ilotulitealan yrittäjiä, meillä oli oma ja 2010 toiseen alan yritykseen yhtynyt ilotulitteiden maahantuontiyritys, josta toiminnasta olemme vuoden 2017 alussa luopuneet ja keskitymme rakkaaseen harrastukseemme perustuvaan aikaansaannokseemme Kaarteen Sotamuseo ja Mosaiikkiin.

MITEN KAIKKI ALKOI

Sukujuuremme ovat menetetyssä Karjalassa, Kivennavalla, Terijoella ja Uudellakirkolla. Kiinnostus ja kipinä sotahistorian harrastukseen on lähtöisin isoisältä pienenä poikana kuulemistani sotatarinoista, kun vietin 10 – 13 vuotiaana koululaisena kesälomia mummolassa Janakkalan Napialassa.

Teija on pienenä tyttönä kuunnellut isänsä sotatarinoita melkeimpä iltasatuina, kun hänen isänsä kertasi jännittäviä sotatarinoitaan ja -tapahtumia sotakavereittensa kanssa kotona Espoon Nöykkiössä.

2000-luvun alussa aloimme kerätä talvisotaan ja jatkosotaan  liittyvää tavaraa toreilta ja divareista, sittemmin nettikaupoista ja nettihuutokaupoista.

Ensimmäinen sotahistoriallinen esine ole Savonlinnan torilta vuonna 2000 ostettu suomalaisen sotilaan Kesko Oy:n 1943 valmistama Kesäpusero m/36 sekä Kenttälakki m/36

Vuonna 2006 toteutui ensimmäinen esillepano, talomme lisärakennuksen alakertaan 25 m2 tiloihin sisustimme kotimuseon

Lisää hankittujen keräilytavaroiden toinen esillepano vuonna 2010, onnistui tekemällä talomme lisärakennuksen alakerran sisustuksen muutoksen ja niin alkoi tila näyttää museolta, tilaa oli käytössä 120 m2. Avajaisjuhlat sukulaisille 4.6.2011.

Alun perin omana yksityisenä keräilyharrastuksena ollut toiminta muuttuikin julkiseksi vuonna 2012, kun jouduin tammikuussa 2012 televisioon, Markku Veijalaisen MTV3:n ohjelmaan Studio55. Ohjelmassa minua haastateltiin ilotulitteista ja ilotulittamisesta, ja jatkon jälkeen ”Yrittäjän hullut harrastukset”

Ohjelman jälkeen, puhelin alkoi soida ja lukuisten kyselyjen johdosta yksityinen harrastekokoelma muuttikin luonnettaan: siitä tuli julkinen, eli kokoelmamme esillepano sai lisämääreen ”avoinna tilauksesta ryhmille”.

Teija on harrastanut käsitöitä aina ja mosaiikkiharrastukseen hän tutustui siskojensa kanssa vuonna 2006, ja niinpä luonnollisena  matkakohde-sotamuseoon syntyi uutena osana TeijArt mosaiikkigalleria, kun vuonna 2017 laajensimme tilojamme tällä museon 30 m2 aulahuoneella ja sen yläkertaan sijoitimme mosaiikkigallerian.

Teijan mosaiikkigalleria tuo esille elämän kauneuden ja sitä kautta elämän jatkuvuuden ja toivon paremmasta rauhan maailmasta.

TOIMINTAMME TARKOITUS

Nyt olemme siis yksi Lohjan kaupungin matkailukohde, jota hoidamme ja kehitämme edelleenkin. Näin voimme museomme avulla omalta osaltamme tehdä tärkeätä Suomen itsenäisyyden maanpuolustustyötä, muistuttamalla vierailijoitamme Suomen itsenäisyyden puolustamisen vaatimasta työstä ja uhrauksista, sotavuosina 1939 – 45.

Suomi ei ole lannistunut suurenkaan vihollisen edessä. Suomea ei ole miehitetty, vaan Suomi  säilytti itsenäisyytensä.

Meillä on oma Suomen lippu itsenäisen kansakunnan symbolina, meillä on kaksi omaa virallista kieltä, suomi ja ruotsi, sekä omat kansalliset rajat, vaikka olemmekin EU:ssa. 

Itsenäinen Suomi, isänmaamme, on sota-ajan isiemme ja äitiemme ansiota, heidän meille jättämäänsä perintöä, sitä emme saa unohtaa. Veteraanien perintöä on myös isänmaanrakkaus, maanpuolustustahto sekä pyrkimys rauhan ylläpitoon. Tätä viestiä me haluamme museollamme viedä eteenpäin.

Haluamme tuoda esiin ja muistuttaa vierailijoitamme sota-ajan elämästä ja olosuhteista, tapahtumien, tarinoiden ja esineiden sekä äänien ja efektien avulla. Jotta he saisivat jonkinlaisen käsityksen sota-ajasta ja siitä mitä Suomen itsenäisyys on vaatinut sodan-ajan sukupolvelta.

Meillä käy vuosittain yli 100 ryhmää, päivämatkaryhmiä, eläkeläisryhmiä, erilaisa yhdistyksiä, kaveriporukoita, työpaikan tykypäivän ryhmiä jne, vuodessa yhteensä lähes 1500 vierailijaa ja Lohjan koulut, 8 ja 9 luokkalaiset käyvät säännöllisesti. Opettajat saavat historian oppikirjojen tekstit elämään oppilaiden mielissä.

Museolla ja mosaiikilla on omat verkkosivut ja facebooksivut sekä verkkokauppa. 

Ja täällä saa esineisiin koskea ja saa kuvata ja laittaa vierailusta julkaisuja someen !

Vuonna 2013 saimme Lohjan kaupungin matkailukohdepalkinnon ”Yllättävä Elämys”.

Vuonna 2018 saimme Tammenlehvän perinneliitolta Veteraaniperinteen tunnustuksen ja kilven, josta syystäkin olemme erittäin kiitollisia.

Nyt 2021 minut valittiin perustamaan Länsi-Uudenmaan Perinneyhdistys ry, kun veteraaniperinteestä siirrytään perinneaikaan.

Tervetuloa tutustumaan yksityiseen militariakokoelmaan sekä mosaiikkitaiteeseen. Käykää myös tutustumassa tsasounaamme ja taidepolkuun!

 

 

AULA=ENSIMMÄINEN HUONE

Kokoelman ”Mona Lisa” on  Mannerheim-ristin, no 69. Lentäjä-ässä Lauri Nissisen risti ja hänen muut kunniamerkkinsä.

Lauri Nissisen Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti sekä muut hänen kunniamerkkinsä ja sotilasuraan kuuluvat esineet olen ostanut Lauri Nissinen perikunnalta syksyllä 2016.

MR 2, VR 3 mk, 2 VR 4 mk, VM 2, Ts mm. Hänen poikansa ( s.1943 ) lapset olivat myyjinä tietäen että kokoelma tulee yksityiskeräilijän kokoelmiin yleisti näytteille.

Lauri Vilhelm Nissinen  (31. heinäkuuta 1918 Joensuu17. kesäkuuta 1944 Kaukjärvi) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Nissinen lensi noin 300 sotalentoa ja ampui alas 32 vastustajan konetta.  Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 5. heinäkuuta 1942 numerolla 69, nimityshetkellä hänen sotilasarvonsa oli vänrikki.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 5.7.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vänrikki Lauri Vilhelm Nissisen.

Vänrikki Nissinen on osoittautunut erittäin taitavaksi ja neuvokkaaksi hävittäjäpartion johtajaksi. Hänen toimintansa ilmataisteluissa on ollut esimerkillisen sisukasta ja häikäilemättömän rohkeata. Vänrikki Nissinen on sekä talvi- että nykyisessä sodassa osallistunut lukuisiin ilmataisteluihin, joista muutamat ovat olleet varsin raivokkaita. Hän on saavuttanut yhteensä 24 ilmavoittoa, joista talvisodassa 4 ja tämän sodan aikana 20.

Lauri Nissisen sotilasura alkoi 1936, kun hän astui vapaaehtoisena palvelukseen Lentoasema 3:een Sortavalassa.  1. helmikuuta 1938 hänet hyväksyttiin Ilmasotakoulun ohjaajakurssille (RAOK 4). Lentokoulutus jatkui tämän jälkeen vielä aliupseeriohjaajakurssilla (AOK 7), jonka jälkeen Nissinen siirrettiin alikersantiksi ylennettynä Lentolaivue 24:ään.

Talvi- ja jatkosota

Talvisodassa kersantiksi ylennetty Nissinen lensi Fokker D.XXI -koneilla saavuttaen kolme ilmavoittoa. Jatkosodan alkaessa Nissinen kuului edelleen Lentolaivue 24:ään, joka oli vastaanottanut kalustokseen Brewster-hävittäjäkoneet.

Käytyään reserviupseerikoulun Nissinen ylennettiin vänrikiksi 30. maaliskuuta 1942.

Nissinen hakeutui oppilaaksi Maasotakouluun ja sen käytyään hänet ylennettiin luutnantiksi 26. maaliskuuta 1943.

Nissinen saavutti Brewster-koneilla lentäessään 22 ilmavoittoa.

Lentolaivue 24 sai kalustokseen huhtikuussa 1944 Messerschmitt Bf 109 -koneet, joilla lentueen päällikkönä toiminut Nissinen ehti saavuttaa seitsemän ilmavoittoa.

Nissinen kaatui taistelulennolla Karjalankannaksen Kaukjärvellä 17. kesäkuuta 1944, kun luutnantti Urho Sarjamon ohjauskyvyttömäksi ammuttu Messerschmitt putosi hänen koneensa päälle molempien syöksyessä maahan.

Vanhempi luutnantti Dimitri Jarmakov ampui Sarjamon koneesta toisen siiven irti, ja aiheutti sen, että Sarjamon kone putosi Nissisen päälle pilven lävitse.  Molemmat koneet murskautuivat maahan.

       ÄÄNITEHOSTE ”Viimeinen lento ja ilmataistelu 17.6.1944”

Paikalle lähetetty sotilaspastori löysi Nissisen ruumiin luota Marerheimin ristin. Pastori kääri molemmat vainajat laskuvarjokankaaseen ja toimitettavaksi kaatuneiden evakuointikeskukseen (KEK).

Menehtyneiden lentäjäsankarien jäännökset arkutettiin ja arkkuja lähdettiin viemään kotiseudulle haudattavaksi.

Juna, jossa kuljetettiin kaikkiaan 61 sankarivainajaa, joutui kesäkuun 20. päivänä ilmahyökkäyksen kohteeksi Simolan ratapihalla. Surmansa sai 148 ihmistä. Junanvaunuja tuhoutui yli 60, niin myös se kuusenhavuin merkitty vaunu, jossa olivat Nissisen ja Sarjamon maalliset jäännökset. Kummastakaan ei jäänyt jäljelle mitään. Kaksinkertainen kuolema, otsikoi Seura-lehti 2014 jutussaan lentäjä Lauri Nissisestä.

Lauri Nissinen oli 25 vuotias. Hänen sankarihautansa on Valkealassa, hänet on haudattu kentälle jääneenä, myös Lappeenrannan sankarihautausmaalla on Lauri Nissinen mainittu Simolan rautatieaseman pommitusten uhrien muistomerkissä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Mannerheim-risti

Vuonna 1940 perustettu Mannerheim-risti on arvostetuin suomalainen sotilasansioista myönnetty kunniamerkki. Mannerheim-ristin ritareiksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sen jälkeen 191 sotilasta, joista 19 palveli ilmavoimissa.

Mannerheim-risti luotiin välirauhan aikana talvisodan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheimin aloitteesta. Vapaudenristin ritarikunnan erikoiskunniamerkeiksi perustetut 1.ja 2. luokan Mannerheim-ristit poikkesivat aiemmista suomalaisista kunniamerkeistä siten, että risti saatettiin myöntää kenelle tahansa kunnostautuneelle sotilaalle sotilasarvosta riippumatta.

Mannerheim-ristin myöntöperusteet olivat alkuperäisen kunniamerkkiä koskeneen asetuksen mukaan seuraavat:

”Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.”

Mannerheim-ristillä palkittu sotilas sai Mannerheim-ristin ritarin arvonimen sekä 50 000 markan rahapalkinnon, joka vastasi aikanaan luutnantin vuosipalkkaa.

Vuodesta 1944 alkaen merkki saatettiin myöntää samalle henkilölle kahdesti. Kaikkiaan kahdesti palkittiin neljä henkilöä.

Toisen kerran Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin

  1. 3. divisioonan komentaja, kenraalimajuri Aaro Pajari
  2. Jalkaväkirykmentti 50:n komentaja, eversti Martti Aho,
  3. Hävittäjälentolaivue 24:n lentueen päällikkö, kapteeni Hans Wind  ( 75 pudotusta )  ja
  4. Hävittäjälentolaivue 34:n ohjaaja, lentomestari Ilmari Juutilainen. ( 94 pudotusta )

Ensimmäisen luokan ritariksi nimitettiin kaksi henkilöä;

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suomalaisen hakaristin (swastikan) historia

Hakaristi eli swastika on vuosituhansia vanha onnen vertauskuva, onnen tuottava ja pahoilta hengiltä suojaava symboli, jota on käytetty onnen tunnuksena monissa eri kulttuureissa.

Kyseessä on ornamentti, joka koostuu rististä, jonka jokaisesta päästä kulkee joko myötä- tai vastapäivään jana.

Hakaristi esiintyy edelleen monissa uskontokunnissa hyvän tai ikuisen vertauskuvana. Egyptissa hakaristi tunnettiin jo 3000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Länsimaissa hakaristi on kuitenkin tullut tunnetuksi etupäässä

Hitler ihastui hakaristiin ja otti sen Saksan kansallissosialistien puoluetunnukseksi ja myöhemmin Saksan asevoimien tunnus.

Itsenäisessä Suomessa hakaristiä on tunnuksenaan käyttäneet mm. Lotta Svärd, Puolustusvoimat vuosina 1918 – 45, jolloin hakarististä luovuttii ja se korvattiin valkosinisilla ympyröillä, kokardilla. Suomen sairaanhoitajaliitto ja  Ilmari Kianto käyttivät myös hakaristia.

Lisäksi hakaristi esiintyy Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjussa ja voidaan edelleen nähdä mm. Vapaudenristin kunniamerkeissä, Tasavallan presidentin- sekä Ilmavoimien eri yksiköiden lipuissa.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suomen Ilmavoimien perustaminen

Suomen Ilmavoimat sai alkunsa, kun ruotsalainen kreivi Eric von Rosen lahjoitti Vaasassa 6.3.1918 omistamansa Thulin typ D -koneen (ruotsissa rakennettu kopio ranskalaisesta Morane-Saulnier Parasol -koneesta) sisällissotaa käyvän valkoisen hallituksen joukoille.
Kone oli von Rosenin lentokoulun kone, ja sen siivissä aikaisemmin olleet koulun tunnukset oli korvattu von Rosenin henkilökohtaisella onnenmerkillä, sinisellä hakaristillä.

Sininen hakaristi sijoitettuna valkoiseen ympyrään määrättiin armeijan lentokoneiden tunnukseksi maaliskuussa 1918. Hakarististä tuli myös armeijan panssaroitujen ajoneuvojen tunnus ennen jatkosodan alkua.

Voit nähdä hakaristi tunnuksen maamme monien vanhojen julkisten rakennusten ornamenteissa: ulko-ovissa, porteissa, rappujen seinäkuvioissa jne.

Hakaristin käytöstä luovuttiin Ilmavoimien koneissa ja Suomen lentomerkissä Lapin sodan aikana huhtikuussa 1945. Tämä tapahtui Liittoutuneiden valvontakomission kehotuksesta, koska se yhdistettiin toisessa maailmansodassa hävinneen natsi-Saksan tunnukseen.

Myös ilmavoimien yhteyteen kuuluneet ilmatorjuntajoukot sekä panssarijoukot luopuivat hakarististä.

Tämän jälkeen vuonna 1945 otettiin käyttöön pyöreä sini-valkoinen kokardi-tunnus.

Suomen armeijan käytössä ollut hakaristi ei siis liity millään lailla Saksassa käytössä olleisiin natsitunnuksiin.

 
   

Huoneessa on myös Mikko Rantalan dioraama, joka esittää talvisodan Taipaleen taistelua.

LISÄÄ TEKSTIÄ MITÄ DIORAAMASSA NÄHDÄÄN JA TAPAHTUMAN PAIKKA, PVÄT, YKSIKÖT ! Mikä kirjan mukaan tehty elokuva. Talvosodan voimasuhteet !

Venäläisten hyökkäys – talvisota elokuvasta, kesto 2:45 !

Talvisodan taistelija – asusteet ja varusteet:

 

VERKKOLIITE: Suomen talvisodan tapahtumat – TALVISOTA 30.11.1939-13.3.1940 (Talvisotayhdistys: www.talvisota.fi):

https://kaarteensotamuseo.fi/wp-content/uploads/2018/05/Talvisota.mp3

TESTI LIITE:

Laivastovoimat sodassa

Talvisota

 

Muut huoneen yksityiskohdat:

Tuolit:

Seinäkartta:

Naulakkovahti, arvo ja asuseet:

Suomen liput:

Lottakantiini

Kanttiini on rakennettu alkuperäisten kanttiinivalokuvien perusteella, samoin kalusteet. Kanttiinihuoneen seinät ovat piilukirveellä veistettyä hirttä, katto on tuppeen sahattua leppää, pöydät sekä penkit ovat liekillä käsiteltyä lautaa. Ulko-oven sisäpinta on vanhojen sodanaikaisten valokuvien mukaan tehty sormipaneleista.

Valaistuksena Petromax-lyhdyt.

Kanttiinissa on myymälä, ulkovessa ja kanttiinipöytä ja penkin kirjasto sekä ulkovessa.

Kanttiinin myymälän hyllyillä on tyypistä kanttiinista ostettavaa tavaraa, kuten kessua, tulitikkuja sekä kirjoitusvälineitä.

Kanttiinissa on myös radio, josta kuullaan tärkein sotatapahtumien sekä myös kotirintaman uutiset

Rintamaoloissa sotilaiden tärkeitä virkistäytymispaikkoja olivat lottien ylläpitämät kanttiinit, joista muodostui varsinkin asemasodan aikana rintamalla olleille tärkeitä sosiaalisen elämän keskuksia, joissa vietettiin aikaan ja tavattiin myös rintamatyöläisiä.

http://www.sotaveteraaniliitto.fi/teemasivut/veteraanien-muistelmia/lottana-jatkosodassa


Juoksuhauta

Käytävä, jonka seinät on tuettu viistosti kuusirangoilla. Juoksuhauta johtaa korsuun.

Juoksuhaudan vartiopesäkkeessä vartioi vartiomies tarkkailee etumaastoa ja tekee tarvittaessa hälytyksen hälytysnarua vetämällä.  Juoksuhaudassa korsun oven vieressä on aseteline, jossa on korsun miehistön aseet. Hälytyksen sattuessa aseet otetaan telineestä ja jokainen mies menee ennalta katsottuun asemapaikkaansa.

Korsu

Miehistön suojakorsu, rakennettu hirsistä, rakennuspiirustuksina ovat toimineen sodanajan valokuvat korsuista.  Korsusta johtaa ulos yksi ilmanvaihtokanava sekä kaminan savun poistoputki

Sotamies Mönkkönen lepää alalaverilla ja miettii kotiasioita. Lepovuorossa ollessaan on riisunut sarkahousut ja kesäpuseron, päällään vain valkoinen SA-alusasu.

Korsun ulkopuolella olevan vartiomiehen tekemä hälytys välittyy korsuun, jossa hälytyskelloina ovat tyhjät 40 mm tykinhylsyt, joiden kolina herättää lepovuorossa olevan sotamies Mönkkösen ja muut korsussa olevat sotamiehet.

http://linturi.vuodatus.net/lue/2009/08/korsu-oli-etulinjan-miehen-asunto

Jalkaväen aseet

Kaikki aseet ovat deaktivoituja.  Malliesimerkkejä jalkaväen aseista talvi- ja jatkosodan ajalta.

Perinteisiä Ukkopekka- ja pystykorva kivääreitä. Erikoisuutena Lahti K-39 Panssarin torjuntakivääri. Legendaarisen Suomi-konepistoolin M/31 eri versioita. Maxim konekivääri m/1910 Sokolov-jalustalla ja Maxim m/32-33. Myös sotasaaliina saatuja aseita, esim venäläinen automaattikivääri Simonov M36.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomi-konepistooli_37088.html#medi…

http://mekri.uef.fi/sotahistoria/suomikp.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotatarvikehankinnat_talvisodan_aikana

Konekivääripesäke

Katetussa suojassa Maxim M/09 konekivääri.  Pesäkkeen edusta on miinoitettu ja suojattu piikkilankaesteellä.

Miinoituksena on hyppymiina, putkimiina, telamiinat, latumiina, halko ja miinoitettu halko.
Konekiväärit olivat erityisesti Talvisodassa puolustuksen runko heikon tykistön takia. Siksi vihollinen pyrki saamaan pois pelistä tulivalmistelussa ja mm. ajamalla panssarivaunu pesäkkeen eteen. Usein saattoi konekiväärien tuhoutuminen johtaa koko puolustuksen luhistumiseen. Toisaalta konekiväärit olivat erittäin tehokkaita jalkaväen hyökkäysten torjunnassa. On kerrottu karmaisevia tarinoita verihuuruisista ruumiskasoista konekivääriaseman edessä.

Konekivääreille oli yleensä vara- ja vaihtoasemat. Miten siirtyminen niihin onnistui, onkin sitten toinen juttu.

Kerran ryssä oli sivustassamme hyökkäämässä. Oli sellainen paikka, että suo oli välissä. Oikealla sivustalla oli kukkula, jonka päällä meillä oli konekivääri. Joka ainut päivä ryssä tuli siitä nevan yli. Konekivääri suolasi siihen jatkuvasti kaikki. Ajattelin, että kyllä sota on todellakin mieletöntä meininkiä. Kovaa ”Uraa, uraa” huudettiin ja tultiin suoraan kuolemaan. Kerran ne koettivat tulla tankillakin, mutta se painui suohon.

Polkupyöräpataljoonan kapteeni

Lotan ja kapteenin tarina

kuljetusta lomalle kotiinsa. Kapteeni on tullut saattamaan kanttiinilottaa. Kapteeni jatkaa matkaa liittyy polkupyöräjoukkoihin.Polkupyörillä liikkuvia kevytjoukkoja oli kolmea erilaista: 1. rakuunat eli ratsuväki, keltaiset kauluslaatat, 2. jääkärit vihreät kauluslaatat ja vielä 3. erilliset polkupyöräpataljoonat, joilla oli oranssit kauluslaatat.
Näitä pataljoonia kutsuttiin polkupyörien & ja suksien miehiksi, koska talvella sukset tietenkin korvasivat polkupyörät.
Nämä erilliset polkupyöräjoukot tosin muutettiin jääkäriyksiköiksi jo 1930-luvulla.

Suomessa motorisoitujen joukkojen sijasta käytettiin polkupyörin varustettuja kevyitä polkupyörä- eli jääkärijoukkoja. Ratsuväki sulautui sodan jälkeisenä aikana hiljalleen näihin joukkoihin, joiden sodan ajan tehtävät kuuluvat nykyään jääkäri­prikaateille.
Nykyään Suomen ratsuväen perinteitä kantaa Hämeen Ratsujääkäripataljoona, Rakuunasoittokunta sekä Maasotakoulun Rakuunaeskadroona, joka kantaa Uuden­maan rakuuna­rykmentin perinteitä.

Kärjessä etenivät jälleen kerran nopealiikkeiset polkupyöräjoukot, joille oli annettu määräys pysyä koko ajan kosketuksessa perääntyvään viholliseen. Komentaja itse seurasi joukkojaan välittömästi polkupyöräkärjen jäljessä.

http://www.youtube.com/watch?v=Pi1WUlJABKQ

Kaukopartion radisti

Kaukopartion radisti ottaa talvisen metsän siimeksessä yhteyttä Kyynel radiolla päämajaan Mikkeliin.

Kaukopartiotoiminnalla tarkoitetaan lähinnä päämajan johdossa tai sen käskemänä tapahtunutta partiotoimintaa syvällä vihollisen selustassa. Toimintaan osallistuivat ajoittain myös divisioonien ja muiden joukkojen erikseen kouluttamat ja varustamat osastot. Tehtävänä oli yleensä tiedustelu, mutta usein toimintaan liittyivät myös tuhoamis- ja häirintätehtävät.
Jatkosodan kaukopartiotoiminnan onnistumisen kannalta oli olennaisen tärkeää se, että partioilla oli käytettävissä uusi juuri tähän toimintaan kehitetty sähkötysradio, Kyynel. Nimi johtui siitä, että radiota pidettiin aluksi yhtä salassa kuin pontikan keittäjien ” korpikuusen kyyneliä”, nimi on tullut myös sen vuoksi, että radio piti ” uikuttavaa ääntä ”.

 

RADISTI

Kenttäsairaala

Potilas on tullut päävamman vuoksi joukkosidontapaikalta jatkohoitoon kenttäsairaalaan, jossa odottaa jatkohoitoon pääsyä sotasairaalaan.

Kenttäsairaala on tilapäis-sairaala, joka sijaitsee usein sota-alueella, perustettu tyhjäksi jääneeseen kouluun, pappilaan, kansanopisto, parakkiin tai johonkin isoon rakennukseen . Ampumahaavat olivat yleisimpiä vammoja sotamiehillä. Hoitajat vaihtoivat siteet ja lotat hoitivat sairaalan yleisemmät askareet. Kenttäsairaalassa potilaat olivat sen aikaa, että heidät pystyttiin siirtämään sotasairaaloihin. Kenttäsairaalat ovat usein ylikuormitettuja koska hoitajia ja lääkäreitä on liian vähän suhteessa haavoittuneiden määrään, erityisesti hyökkäysten aikana.

Jo Hiitolassa, jonne sairaalamme aluksi asettui, olivat sodan jäljet kaikessa kauheudessaan nähtävissä. Heinäkuun helteessä olivat sekä sotilaiden että hevosten pöhöttyneet ruumiit tien varsilla korjaamatta. Usein oli nostettu kypärä kepin päähän merkiksi, että tähän on tie päättynyt. Haju oli sanoinkuvaamaton ja sankat kärpäsparvet vielä lisäsivät kuvottavaa oloa. Jos ei aikaisemmin ollut tullut miettineeksi kaiken katoavaisuutta, niin nyt se tuli shokkina vastaan.
Kenttäsairaala oli sijoitettu koululle. Haavoittuneita oli kaikkialla, sisällä, pihalla, ulkorakennuksissa. Oli hyökkäysvaiheen aika ja haavoittuneita tuotiin jatkuvasti lisää. Lotta tänne, lotta tuonne, kanna ruokaa, tiskaa, siivoa, puhdista haavoja, kanna ulosteita. Sitä oli kenttälotan työ etulinjan tuntumassa.
Tykkien jyske kuului taukoamatta, ammukset räjähtelivät, lentokoneet ulvoivat päämme päällä. Askeltakaan ei saanut ottaa syrjään polulta, mahdollisia miinoituksia ei oltu ehditty purkaa eikä seutua puhdistaa.  Kenttäsairaalassa Kannaksella Laina Kitinoja, o.s. Koskinen, Ylistaro

Pommisuoja

Helsingin Espan puistoon kaivettu tilapäinen maapeitteinen yleinen väestönsuoja. Suoja on tarkoitettu kaupungilla asioilla oleville, jotka eivät ehdi omaan merkittyyn pommisuojaan. Seinät ovat laudoitettu ja katto tuettu parruilla. Täysosumaa väestösuoja ei kestä, mutta antaa suojan sirpaleilta.

Ilmahyökkäys Helsinkiin 25.8.1942, äänitetty Yleisradion pihalla 25.8.1942 klo 02.00 yöllä.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/helsingin_pommitukset_alkoivat_kes…

Lohjahuone

Vuodelle 2017 Uutta on myös  Lohja-huone, missä kuvaamme Lohjan talvisodan aikaista ilmavalvontaa ja pommitusten tuhoja.

A